Päivystys

Viides päivä päivystyksessä takana. Ekana päivänä kun mentiin päivystykseen ja löydettiin sister in charge, joka esitteli meille paikat ja kertoi mitä missäkin tehdään. Ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kunnon perehdytys!! Päivystys on jaettu eri "osastoihin". Sen vuoksi heittomerkit, kun nämä "osastot" käsittävät siis aina yhden huoneen. Muutoin päivystys on yhteinäinen tila. Mutta siis siellä on gynekologinen, kirurginen, tarkkailu, dressing room (selitän tästä myöhemmin) ja lasten puoli. Siellä on myös päivystysleikkuri ja sitten toinen sali, missä lääkäri voi tarvittaessa tikata. 

Keskellä päivystystä on tarkkailupuoli, jossa potilailta mitataan verenpaine, hengitystaajuus, saturaatio sekä selvitetään minkä vuoksi hän on tullut päivystykseen. Tässä olevien hoitajien tehtävänä on havainnoida lääkäriä varten kaikki oleellinen ja kirjoittaa se potilaan passiin. Tämän jälkeen vain odotellaan lääkäriä, joka yleensä aluksi määrää virtsanäytteen ja naisille raskaustestin. Tämä tapahtuu AINA!!! vaikka potilas olisi tullut vain flunssan vuoksi. Potilas menee dressing roomiin, jossa joutuu taas jonottamaan, että hoitaja tekee testin. Sitten he tulevat takaisin keskelle odottamaan taas lääkäriä, joka tekee vasta tässä vaiheessa diagnoosin. Sitten hän voi vielä määrätä kipulääkettä pistettäväksi lihakseen, jonka jälkeen potilas taas menee dressing roomiin jonottamaan injektiota.

Dressing roomissa siis annetaan erilaisia injektioita; kipulääkkeitä, antibiootteja, kortisonia ja rokotuksia. Siellä olevien hoitajien tehtäviin kuuluu myös virtsanäytteiden otto ja raskaustestien teko. Sinne tulevat myös potilaat, jotka tarvivat tikkejä tai haavanhoitoa. Myös verikokeet otettiin siellä ja annettiin esim. ulostenäytepurkkeja potilaille kotiin vietäväksi. Siellä me Katin kanssa pääasiassa olimme koko ajan. Jokaisen potilaan tiedot kirjataan kirjaan; nimi, syntymäaika, sukupuoli ja mitä heille tehdään. Tiedot luetaan siis potilaan omasta passista, jotka ovat kirjoitettu käsin (epäselvällä käsialalla). Välillä tai siis oikeastaan joka kerta sai arvailla potilaan nimeä, oliko se sukunimi Kunzekweguta vai mikä se oli. Sitten kun kysyt, että mikä se sukunimi olikaan ja tuon kun ne lausuvat niin monesti täytyi tuumata, että kirjoitatko itse nimesi tähän kirjaan. Samoin lääkärien määräykset olivat välillä niin epäselviä, että hoitajatkaan eivät aina saaneet selvää. Mutta pikkuhiljaa niiden kirjoitusta alkoi ymmärtämään.

Ensimmäinen järkytys dressing roomissa oli se, että kun potilaalle annetaan injektio takapuoleen, se pistetään Afrikkalaiseen tyyliin aika rankalla kädellä ja vielä seisaaltaan!! Eihän siinä voi jalkaa edes rentouttaan ja sillon se lääke tulee ulos sieltä lihaksesta, kun sitä jännittää. Ja käyhän se varmasti ihan älyttömän kipeää!! No, mutta kun suomalaiset tytöt tulivat antamaan injektioita takapuoleen, pistettiin namibialaiset potilaat makaamaan sängylle aina kun oli mahdollista. Dressing room on siis vain yksi huone, joka voidaan jakaa verhoilla kolmeen eri tilaan. Siellä on vain yksi sänky ja se oli ensisijaisesti varattu tikkauksille ja haavahoidoille. Joten sen vuoksi ei voitu aina pistää potilaan ollessa makuuasennossa.
Niin ja monet potilaista pelkää pistämistä enkä kyllä yhtään ihmettele. Sitten kun pyysin heitä makaamaan, he aina kysyivät, että saako seistä, koska se ei käy yhtä kipeää. Osa jopa naurahti makuullemenosta. Aina sai vakuutella, että näin on parempi ja se ei käy yhtä kipeää. Pienen kädenväännön jälkeen he suostuivat menemään makuulle. Kun ilmoitin, että nyt se on pistetty, niin aina kaikki olivat ihmeissään siitä, että kun se ei käynyt yhtään kipeää ja olinko oikeasti jo valmis. 

Toinen järkytys oli se, kuinka paskaista siellä "virtsanäytehuoneessa" oli. Se oli siis vain sellainen kapea huone, missä oli tiskipöytä, hana ja kaatoallas. Potilaat ohjattiin sinne ja sanottiin että tarvitsen sinun virtsaasi tähän pikariin ja voit jättää näytteen tuohon pöydälle. Siinä ne sitten yrittivät sihdata virtsansa sellaiseen pikariin, useimmiten siinä onnistumatta. Tai kyllähän sinne pikariinkin sitä meni, mutta niin meni myös lattiallekin. Niin kun siellä huoneessa ei siis ollut vessanpönttöä. Sitten ne pikarit jätettiin hetkeksi likoamaan veteen, okei oli siinä jotain pesuainetta, ja sitte ne huuhdeltiin ja seuraava potilas käytti sitä samaa pikaria. Ja ne tosiaan "pestiin" siinä samassa pesuainevedessä. Kyllä sekin aina ehkä kolme kertaa päivässä vaihdettiin. 

Tällaiseen pikariin potilaat siis joutuivat pissaamaan

Kirjottelen taas lisää päivystyksestä kun jaksan. Nyt meen tonne ulos ottaan AURINKOA!! :)