Lähdettiin Suomesta 12.9.2012 lentokoneella kohti Namibiaa. Välilaskut olivat Heathrowin ja Johannesburgin kentillä. Selviydyttiin kunnialla (ihme kyllä) molemmilla kentillä.
Koululta saimme todella vähän tietoa kyseisestä maasta, saati sitten vaihtopaikasta, koska tämä on ensimmäinen kerta kun meidän koululta on lähdetty Namibiaan vaihtoon. Sanoinkin koululla yksikönjohtajallemme, että ainoa mitä tarvitsemme, on jonkun lentokentälle meitä vastaan ja katon päämme päälle. Hän lupasi että asiat hoidetaan.
Tulimme n. klo 15 Namibiaan lentokentälle eikä meitä ollut kukaan vastassa. Meitä oli viisi tyttöä ja neljällä meistä ei ollut kenttiä puhelimessa. Onneksi meistä yhdellä kuitenkin niitä oli ja saimme soitettua taksin. Olimme saaneet numeron jo aikaisemmin Namibiassa olevalta vaihto-opiskelijalta. Meillä ei kuitenkaan ollut osoitetta mihin meidän tulisi mennä, koska luulimme, että meitä olisi joku vastassa. No saimme kuitenkin tietoon majapaikkamme osoitteen ja taksikin pienen etsimisen jälkeen sinne löysi. Yksi meistä jäi lääkiksen kampukselle ja neljä meistä jatkoi matkaa tuntemattomaan.
Me emme tienneet oikein mitä odottaa, koska meille oli vain sanottu, että asutte Waltersien perheessä, joten kauhulla, odotin minkälaiseen paikkaan meidät laitetaan. Alunperinhän meidän piti asua yliopiston kampuksella.
Me emme tienneet oikein mitä odottaa, koska meille oli vain sanottu, että asutte Waltersien perheessä, joten kauhulla, odotin minkälaiseen paikkaan meidät laitetaan. Alunperinhän meidän piti asua yliopiston kampuksella.
Kun astuimme taksista ulos, vastassa oli kaksi tanskalaista vaihto-opiskelijaa. Sisältä löysimme heitä kaksi lisää sekä neljä ruotsalaista ja KUUSI suomalaista. Väsyneenä, likaisena, ärsyyntyneenä ja hämmästyneenä, mutta siltikin niin iloisena olimme perillä. Saimme kuulla, että DNA ei toimi lainkaan Namibiassa ja siksi meillä ei ollut kenttiä. Saimme onneksi lainata suomalaisilta koneita, jotta pystyimme ilmoittamaan kotiin, että olemme hengissä.
Minä olin tullut koneessa kipeäksi ja muutenkin olo tuntui väsyneeltä ja likaiselta matkan jälkeen. Ilmoitin kotiin äitille, että hengissä ollaan ja painuin suihkuun. Hieman virkistäytyneempänä lähdimme Suomi-porukalla syömään keskustaan. Ilta jäi lyhyeksi, koska olimme niin väsyneitä, että halusimme vain nukkumaan.
Ja niin me painoimme päämme tyynyyn ensimmäistä kertaa Afrikassa
(Egyptiä ei kuulemma lasketa Afrikkaan) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti