Oltiin eilen ja tänään leikkurissa. Aluksi kukaan ei puhunut meille mitään, kun tulimme kansliaan. Saimme kuitenkin tietoomme, että meidän täytyisi pukea leikkurin vaatteet, hiussuoja, maski ja kenkäsuojat. Paitoja oli eri kokoisia, mutta housut olivat samankokoiset, joten oli siinä punteissa pitelemistä :)
Leikkurivaatteet
"Kädetön" niinku siellä välillä tuntuu!
Kun oltiin saatu vaatteet vaihdettua, meidät ohjattiin leikkaussaliin. Leikkurin ovet ovat auki koko leikkauksen ajan ja potilaan jälkeen leikkauspöytä pyyhitään tavallisella pesuaineella. Lattioita saatika muita pintoja ei pesty leikkausten välissä. Leikkaussalissa voi ravata ketä vain kesken leikkauksen ja jos toiselta kirurgilta pyydetään konsultaatioapua, se voi tulla töllistelemään leikkaavan kirurgin viereen ilman mitään maskeja tai myssyjä. Se ei tuolla Katuturassa oo niin tarkkaa...
Aluksi salissa operoitiin naisen rinnasta kasvaimia. Leikkaus kesti kokonaisuudessaan ehkä tunnin. Nainen oli nukutettu ja heti kun rinta oli suljettu, pistettiin nukutuslääke kiinni ja alettiin taputtelemaan naista poskille ja hieromaan rintakehästä, että heräilehän siinä. Hetken päästä nainen reagoi taputukseen, mutta ei ollut kuitenkaan ihan vielä hereillä. Häneltä kuitenkin otettiin intubaatioputki eli siis se hengitysputki pois, vaikka ei edes vielä kunnolla ollut omia hengityksiä. Sen jälkeen hänet vietiin "heräämöön", jossa potilaat olivat korkeintaan tunnin. Sieltä heidät siirrettiin osastoille. Heräämössä nainen yski yskimistään, koska ei meinannut saada hengitettyä. Sinne se jätettiin happimaskin kanssa hengittelemään heräämön hoitajan hoiviin.
Seuraava leikkaus oli pieni, n. 2 -vuotias poika, jolla oli jonkinlaista kasvainta laajasti peräaukon ympärillä. Poika nukutettiin maskilla eli ei käytetty hengitysputkea. Minäkin sain pitää maskia kasvoilla ja olin ihan paniikissa, että onko se tarpeeksi tiiviisti kasvoilla, ettei poika vaan herää kesken kaiken. Operaation aikana hoitaja yritti laittaa pojalle kanyylia. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä ja kävi hakemassa lääkärin kaveriksi. Lääkärikin yritti muutaman kerran siinä onnistumatta ja totesi, että turhaa sitä on enää yrittää, kun leikkaus on kohta ohi. Eli poika leikattiin ilman minkäänlaista tippatietä eikä esim. kipulääkettä voitu antaa suonensisäisesti. Melkoista riskipeliä, kun jos jotain olisi mennyt vikaan leikkauksessa, ei pojalla olisi ollut tippatietä valmiina.
Kasvainta poistettiin diatermialla eli sillä tavalla polttamalla. Kun kasvain oli saatu poistettua, laitettiin haavojen päälle rasvalappua ja haavalappu ja nukutuslääke laitettiin kiinni. Poika vietiin heräämöön ja kun hän alkoi heräillä, alkoi hillitön itku ja kiemurtelu. Poika oli tosi kipeän oloinen ja kysyin anestesialääkäriltä, että onko hänelle annettu kipulääkettä. Lääkäri vastasi epämääräisesti, että suun kautta. En sitten saanut selville, että annetaanko hänelle myöhemmin vai oliko hänelle jo annettu. Kohta tuli onneksi pojan äiti, otti pojan syliin jonka jälkeen poika rauhoittui hieman.
Seuraavana vuorossa oli todella, todella, todella laiha mies, jolle täytyi tehdä avanne. Kaksi kirurgia siinä leikkasivat mahaa ja niistä se pääjehu alkoi tyhjentää imulla ohutsuolta. Sen jälkeen hän alkoi vetämään suolesta jotain pitkää ja vaaleaa, limaisen näköistä juttua. Kirurgi ihmetteli ääneen, että mikä ihme tämä on, kunnes tajusi, että sehän oli lapamato. Kaikkia salissa olleita vähän yökkäytti. Lapamato oli siis vielä elossa ja liikkui vielä siinä astiassa. Kati otti siitä jopa videokuvaaki :D Mutta tässä teille siis ihan vain kuvamaistiaisia
Lapamato oli noin metrin mittainen
Viimeisenä leikkauksena oli n. 56 -vuotiaan naisen jalan amputointi polven alapuolelta. Naisella oli diabetes ja häneltä oli jo aikaisemmin amputoitu samaa jalkaa nilkasta. Nainen kertoi, että siinä jalassa oli edelleen kipua ja jalka oli kuoliossa. Amputaatio aiottiin tehdä spinaalipuudutuksessa siis naisen ollessa hereillä!!! Spinaalipuudutus pistettiin istualtaan, kun Suomessa se pistetään kyljellään selän ollessa kyyryssä. Sen jälkeen tehtiin normipesut Petadinella (ei tietenkään ihan niin aseptisesti kuin Suomessa) ja laitettiin suojat niin, ettei nainen nähnyt operaatiota. Sen jälkeen kirurgi tunnusteli, onko jalka tunnoton ja alkoi leikata jalkaa. Mua vähän jännitti, että pystynkö katsomaan leikkausta, mutta se oli tosi mielenkiintoista. Kati oli naisen tukena ja jutteli hänen kanssaan niitä näitä. Naisella oli todella musta huumorintaju, kun hän vitsaili haluavansa jalan formaliiniin (säilöntäaine) ja vie sen sitten kotiin. Hänellä oli muutamia suomalaisia tuttuja ja hän osasi sanoa "Mitä kuuluu". Jouduimme lähtemään kesken leikkauksen pois, koska meidän kyyti tuli ja työaika loppui. Toivottelimme naiselle hyvää jatkoa ja hän kiitteli kovasti tuesta.
Seuraavana päivänä olimme eri leikkaussalissa ja pääsimme katsomaan gynekologisia leikkauksia. Ne eivät olleet niin mielenkiintoisia, mutta pääsimme tekemään siellä enemmän (vaikkakaan ei vieläkään paljon mitään) kuin eilen. Hoitajat eli Sisterit olivat ensivaikutelmaltaan nuiveita, mutta osoittautuivatkin todella mukaviksi. Ihmettelivät käsidesiä ja halusivat, että jätämme ne heille päivän päätteeksi.
Ja siellä leikkurissa on KUUMA!
Muuten tästä päivästä eii oikein sen enempää ole kirjoitettavaa. Mukava fiilis jäi ja suuntasimme kotia kohti. Siellä suoraan suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten, sillä olimme lähdössä koko porukalla Vipe- yökerhoon.
Tässäpä muutama kuva siitäki
Katriina ja Kati
Hue, Noora, Elina ja Emma
Ihanat kämppikset Silja ja Katriina
Kenton päätti hypätä uimaan...
..ja Ingrid kastu siinä rytäkässä
Elina, Katriina, Kati, minä, Silja ja Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti